Maaliskuun suunnitelmat ja helmikuun yhteenveto

Pientä yhteenvetoa helmikuusta ajattelin tehdä. Elikä helmikuussa valmistui:

*kämmekkäät neuloen
*kahdet sukat (yhdet lapsen ja yhdet aikuisen)
*patalappu virkaten
*kämmekkäät virkaten (nämä siis jo aloitin tammikuussa, mutta lojuivat käsityölaatikossa koskemattomina pitkän aikaa)
*kaulaliina paksusta langasta neuloen

Ei mikään huippusaldo, tosin iso osa kuusta meni noiden isompien projektien kanssa. Tässä eilen kuvaamani kaulaliina, se siis on ollut valmis jo muutaman päivän, mutta en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvaa. Oikealla puolella on oikea puoli ja vasemmalla nurja puoli. Lankahan oli Karusellia, joka oli liukuvärjättyä itsessään.



Tässä vielä toinen kuva lähempää:



Kuvasta ei oikein näy, että oikealla puolella on siis "nyppyjä" reikien välissä. Kaulaliinasta tuli ihanan ilmava ja pehmeä, tykkään tosi paljon!

Puro-ponchon sain ommeltua eilen, kolmannella kerralla vasta onnistui. Ensimmäiseen tuli poolokaulus, toisen ommel hieman pussitti ja kaulus oli liian avara, mutta kolmannesta tuli täydellinen :) Siitä otatan kuvia tänään. Olympiaboleroon sain nyt aamusta aloitettua virkatun reunuksen, toinen hiha on viimeistä kerrosta vaille valmis. Eilen myös etsiskelin hyvää huivimallia, tällä hetkellä olen päätynyt Revontuleen. Hieman arveluttaa vain, kun ajattelin kokeilla huivia Puro batik:ista, haluaisin kesäksi siis huivin joka ei missään nimessä hiosta. Mutta en sitten tiedä, näyttääkö tuo lanka siinä työssä hyvältä... Täytyy kokeilla.

Lidl:istä kotiutui meille toissapäivänä 2 kiloa lankaa. Juu, ei ole mikään kirjoitusvirhe, ihan oikeasti ostin kerralla kaksi kiloa :) 1,2kg puuvillalankaa ja 800 grammaa keinokuitua. Ostin myös pyöröpuikkoja yhteensä 6 kpl, mulla kun ei niitä ole kauhean montaa ollut. Ainakaan siis niitä 80 cm pitkiä. Ja olivat verrattain edullisia Lidl:issä. Mutta kyllähän sitä rahaa paloi ihan kiitettävästi, taisi tämän kuukauden lankaostokset olla siinä... Lankavaraston suuruudesta voin vain tehdä arvauksia; päälle 11 kilon kuitenkin ollaan.

Päänsäryllekin löytyi syy röntgenin kautta lääkärissä; otsaontelot tulehtuneet. Enpä ole koskaan aikaisemmin moisista kuullut, nyt on antibioottikuuri päällä ja päänsärky helpottanut :)

Vihdoinkin valmiita töitä

Eilen havahduin siihen omituiseen olotilaan, ettei yksikään neulomus ollut kesken...! Siis päättelemättä ja viimeistelemättä tottakai montakin, mutta neulominen oli saatettu loppuun joka ikisen kohdalla. Joten puikoille oli saatettava putkisukat (uusi kokemus), koska en vain osaa olla ilman keskeneräistä työtä. Siis ristipistotöitähän ja virkkauksia mulla on useampikin kesken, mutta niitä on vaikea tehdä noiden kahden hulivilin kanssa. Neulominen on kuitenkin pääsääntöisesti sen verran "yksitoikkoista", että mallia ei tarvitse koko ajan silmäillä, jos ollenkaan. Joten kaikki virkkaus- ja ristipisto-jutut on yleensä varattu lasten nukkuma-ajoille. Mutta siis tässä valmiita töitä:



Tässä esikoiselle valmistuneet perussukat. Langasta ei mitään tietoa, muuta kuin että muistan ostaneeni sen v. 2002, tarkoituksena tehdä siitä itselle joku neule. No, on hieman tuo maku muuttunut, enää en moisen väristä tekelettä laittaisi muuten kuin jalkaani :D Ja tuosta samaisesta langasta on siis nyt putkisukkakin tekeillä.

Mutta tässä virkkaamani kämmekkäät, jotka sain viimeinkin yhditettyä. Tässä kuva kämmenselästä:


Tässä kuva samasta puolesta sisäpuolelta:



Tarkennan vielä, että ovat eri väriset toiselta puolelta, tässä hieman epäselvä todiste siitä:



Lankana käytin Puron Jäätynyttä karpaloa. Ostaessani ajattelin siitä jonkinlaista huivia tai volangia, mutta tuo kaikista pinkein tökkäsi siinä vaiheessa. Sitten kun löysin kivan käsineiden ohjeen, ajattelin että tästä langastahan tulisi kivat kämmekkäät. Eikä se pinkki haittaa muuten, koska nuo kaikki muut värit on mun "omia" :)

Olympianeulekin on siis neulomisen osalta saatettu loppuun, kappaleen ompelu ja reunan virkkaus vielä uupuu. Puro-ponchon olen saanut pääteltyä, enää pitäisi ommella sauma. Karuselli-kaulaliina valmistui eilen, otan siitä kuvia tänään, kunhan se on kuivunut kunnolla. Kiva siitä tuli, hieman harmittaa kun lanka loppui vähän kesken, enkä saanut kunnollisia hapsuja. Mutta ehkä voin elää sen asian kanssa...tai lisätä hapsuja jostain toisesta langasta.

Meillä oli pieni yhteenotto esikoisen kanssa yksi päivä, hänellä on tällä hetkellä kova tarve apinoida dvd:istä kohtauksia omiin leikkeihinsä. Viimeisin oli kohtaus Muumeista, jossa käydään mutasotaa. No hänen versionsa olisi viskellä ns.leikkiruokia (ok, kevyitä mutta silti kovia) pikkusiskon kanssa toisiaan vastaan. Pidin vähän kovemman puhuttelun, jonka perässä tuli uhkaus ottaa dvd pois, jos hän ei ymmärrä mitä siitä saa kopioida leikkiin ja mitä ei. Tyttö kääntyi minuun päin, katsoi niin häijysti kuin osasi ja tokaisi: "Sitten minä otan sinun neulomukset pois!". Kyllä loksahti leuka auki, menin ihan sanattomaksi, koska osui ja upposi. Oli naurussa pidättelemistä, kun kerroin kohtauksen miehelle :)

Suku on pahin

Tai ainakin miehen suku. Vaikka tässä on nyt 10 vuotta pidetty yhtä miehen kanssa, niin en vaan totu eräiden hänen sukulaistensa päähän pistoihin. Enkä voi ymmärtää.

Kaulaliina etenee, samoin olympiabolero. Nyt on tullut enemmänkin tavaksi tehdä joka toinen päivä paljon ja joka toinen päivä vähän. Hieman mietityttää tuon boleron neulepinta, se kun ei tyydytä minun perfektionistin silmääni. On mielestäni liian epätasaista käsialaa... Kai se pitää vain hyväksyä, että tarvitsen yksinkertaisesti enemmän harjoitusta, tuo on kuitenkin suurin yksittäinen kappale, jonka olen tähän mennessä neulonut. Toissapäivänä virkkasin jämälangoista patalapun, mutta se kaipaa vielä siistimistä ennen kuin voin sen tänne julkaista :)

Keksin erään idean, jonka ajattelin ottaa nyt käyttöön. Eli joka kuukauden viimeinen viikonloppu on pyhitetty kaikenmaailman UFO-projekteille. Eli teen vain niitä töitä, jotka ovat lepäilleet laatikossa vähintään viikon verran edistymättä. Jospa sillä saisin hieman edistettyä joitakin näitä töitä, jotka ovat saaneet olla rauhassa jo hyvän aikaa... Pistelynkin suhteen pitäisi ottaa joku asia tavaksi, tai se muuten minulta jää. Eli esim. yksi pistelypäivä viikossa ei onnistu, koska sitä työtä ei tule silloin kaivettua esille ollenkaan. Pitää siis varmaan kehitellä joku pistelyviikonloppu/-viikko kuukaudessa, jotta saisin niitäkin töitä edes joskus edistymään :)

Vaikea mies ja vaikea mieli

Mies meni kiukkuisena nukkumaan, mutta enpä jaksa kauheasti siitä murhetta ottaa. Jotenkin tämä asia kääntyi -yllätys yllätys- niin päin, että minä olin se kurja ihminen johon voi kiukkunsa purkaa. Ja siis lähtötilanne oli se, että hän itse unohti asioita ja joutui sen sitten korjaamaan. Mutta helpompihan se oma moka on "ulkoistaa" toisen asenteeseen, kuin rehellisesti myöntää että tulipahan töpättyä. Mutta jospa se ukon ketale olisi aamuun mennessä rauhoittunut ja osaisi asennoitua asioihin hieman järkevämmin :)

Olympianeuletta olen tehnyt nyt ihan hyvin, täytyy noita tavoitteita vaan hieman kohtuullistaa. Tuo bolero siis koostuu neulotusta osuudesta sekä virkatusta reunuksesta. Nyt näyttää siltä, että hyvä jos ehdin/jaksan tehdä sen neulomisosuuden, on siinä kuitenkin sen verran hommaa. Virkkaamisen voisin jättää suosiolla maaliskuulle. Kaulaliina Karusellista myös edistyy, nyt on n.1/3 liinasta tehty. Paksuilla puikoilla ja langalla se nyt käy aika joutuisaan, vaikka pitkän liinan haluankin. Kuvioonkin olen erittäin tyytyväinen, vaikka se nyt onkin erittäin simppeli ja osittain omasta päästä sävelletty.

Otsikkoon viitaten oma mieli tekee hieman tepposia, sitä on taas alkanut vähättelemään itseään ja omaa osaamistaan. Varsinkin tämä ns. suoritus-itsetunto on minulla hävettävän alhainen, en oikein uskaltaisi poiketa tutuilta urilta. Luulen tämän osittain johtuvan jo äidinmaidosta imetyn asenteen sen suhteen, että olen se ainainen "pikkusisko". Olen haaveilija ja haihattelija, jonka pitäisi kohdata elämän realistit ja kiinnittää huomionsa vain oikeaa työtä kohtaan. Harrastaahan voin mitä vain, mutta että (kehtaankin) edes haaveilla tekeväni työkseni jotain muuta kuin perisuomalaista, rehellistä työtä... Joopa joo, onko enää vaikea ymmärtää, mitkä esteet minua oikein pidättelevät? Helppo vastaushan tähän on, että olen nyt aikuinen ihminen, käytännössä katsoen täysin vapaa tekemään mitä mieleni halajaa. Mutta sanoisin kuitenkin, että ei se ihan niin yksinkertaista ole. En ole niin vahva ihminen, etteikö minuun sattuisi muiden ihmisten itseeni kohdistuva arvostelu tai minulle tärkeiden asioiden mitätöiminen. Ja kuten minusta välillä oikeasti tuntuu; oman sisäisen minäni jatkuva muuttamisen yrittäminen.

Kuulumisia

Pari päivää on mennyt täydellisesti haahuillessa, mitään kauhean järkevää en ole osannut tehdä. Tekstikin on nyt saanut olla koskemattomana pari päivää, kun en ole räkäisenä jaksanut siihen oikein keskittyä. Pari kirjaa olen kuitenkin saanut luettua, ensimmäisenä 'Seitsemän kellon salaisuus'. Lopputulos oli yllättävä, mutta kirjana ei ollut kyllä Christien parhaasta päästä. Toinen kirjoista oli 'Kuolema ilmoittaa lehdessä'. Hyvä kirja, mutta loppuratkaisun muistin loppupäässä; olin tuon kirjan lukenut joskus aikaisemminkin.

Tässä pari päivää sitten valmistuneet villasukat:


Tein ne kaksinkertaisella langalla Nallea käyttäen. Väreinä siis beige ja farkunsininen. Molemmat olen ostanut ajatellen, että ovat kivan värisiä, mutta mieli on muuttunut matkan varrella. Enää en tykkää kummastakaan väristä, onneksi yhdessä näyttävät ihan hyviltä villasukkina :) Eilen aloittelin kaulaliinaa 8mm puikoilla Karuselli-langasta. Ihanan pehmoista lankaa on, eikä pitäisi kutittaakaan, kun on kokonaan tekokuitua (mun iho varsinkin kaulasta, on aika herkkä kutiamaan). Malli on vain hieman hakusessa, jonkinlaista pitsi-neulosta tuo on langankiertoineen, en vaan vielä osaa sanoa miellyttääkö mun silmää tarpeeksi. Tänään ajattelin aloittaa myös boleroa Tennessee:stä olympialaisten kunniaksi. Vaikka en sinänsä mihinkään neuleolympialaisiin osallistukaan, tykkään jäljitellä oman ehtimisen mukaan muiden ideoita :) Elikä tarkoitus siis tehdä tuo bolero alusta loppuun asti olympialaisten aikana. Työ ei sinänsä iso ole (vaikka sisältää neulomista ja virkkausta), mutta saa nyt nähdä, saanko sen oikeasti valmiiksi tuossa ajassa.

Äiti kävi hamstraamassa mulle taas ale-lankoja, lankavarasto on nyt siis saavuttanut huikean 7,7 kilon (epävirallinen tulos tosin). Jännä juttu vaan, että silti tuntuu siltä, että lisää lankoja on pakko ostaa. Ok, yli puolet tuosta määrästä on yksittäisiä keriä/vajaita keränöttösiä, joiden kohtalo on päätyä villasukiksi/lapasiksi joku kaunis päivä. Siksi musta varmaan tuntuukin, että kunnollisiin, isoihin neuleisiin pitäisikin käydä ostamassa lisää lankaa... Mies ei oikein ymmärrä mun ajatuksenjuoksua, mutta tuskin olen ainoa näin ajatteleva naisihminen :)

Kiva Mari kun kävit kommentoimassa, taisitkin olla ensimmäinen tämän uuden blogin lukija! :)