Mies meni kiukkuisena nukkumaan, mutta enpä jaksa kauheasti siitä murhetta ottaa. Jotenkin tämä asia kääntyi -yllätys yllätys- niin päin, että minä olin se kurja ihminen johon voi kiukkunsa purkaa. Ja siis lähtötilanne oli se, että hän itse unohti asioita ja joutui sen sitten korjaamaan. Mutta helpompihan se oma moka on "ulkoistaa" toisen asenteeseen, kuin rehellisesti myöntää että tulipahan töpättyä. Mutta jospa se ukon ketale olisi aamuun mennessä rauhoittunut ja osaisi asennoitua asioihin hieman järkevämmin :)
Olympianeuletta olen tehnyt nyt ihan hyvin, täytyy noita tavoitteita vaan hieman kohtuullistaa. Tuo bolero siis koostuu neulotusta osuudesta sekä virkatusta reunuksesta. Nyt näyttää siltä, että hyvä jos ehdin/jaksan tehdä sen neulomisosuuden, on siinä kuitenkin sen verran hommaa. Virkkaamisen voisin jättää suosiolla maaliskuulle. Kaulaliina Karusellista myös edistyy, nyt on n.1/3 liinasta tehty. Paksuilla puikoilla ja langalla se nyt käy aika joutuisaan, vaikka pitkän liinan haluankin. Kuvioonkin olen erittäin tyytyväinen, vaikka se nyt onkin erittäin simppeli ja osittain omasta päästä sävelletty.
Otsikkoon viitaten oma mieli tekee hieman tepposia, sitä on taas alkanut vähättelemään itseään ja omaa osaamistaan. Varsinkin tämä ns. suoritus-itsetunto on minulla hävettävän alhainen, en oikein uskaltaisi poiketa tutuilta urilta. Luulen tämän osittain johtuvan jo äidinmaidosta imetyn asenteen sen suhteen, että olen se ainainen "pikkusisko". Olen haaveilija ja haihattelija, jonka pitäisi kohdata elämän realistit ja kiinnittää huomionsa vain oikeaa työtä kohtaan. Harrastaahan voin mitä vain, mutta että (kehtaankin) edes haaveilla tekeväni työkseni jotain muuta kuin perisuomalaista, rehellistä työtä... Joopa joo, onko enää vaikea ymmärtää, mitkä esteet minua oikein pidättelevät? Helppo vastaushan tähän on, että olen nyt aikuinen ihminen, käytännössä katsoen täysin vapaa tekemään mitä mieleni halajaa. Mutta sanoisin kuitenkin, että ei se ihan niin yksinkertaista ole. En ole niin vahva ihminen, etteikö minuun sattuisi muiden ihmisten itseeni kohdistuva arvostelu tai minulle tärkeiden asioiden mitätöiminen. Ja kuten minusta välillä oikeasti tuntuu; oman sisäisen minäni jatkuva muuttamisen yrittäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti