Melkein valmista

Puro-poncho alkaa valmistumaan. Eilen sain neulottua sen loppuun, enää päättely ja kappaleen ompelu. Päättelytyön ajattelin tehdä tänään, mutta ompelu saa jäädä huomiselle, on niin paljon hommaa muutenkin ;) Sain kaivettua eilen Puro-kämmekkäätkin esille, nyt on toinen peukalokin jo virkattu. Tänään teen vielä toiseen peukun, mutta viimeistely saa jäädä jollekin toiselle päivälle. Suunnitelmissa olisi myös viimein päätellä ja viimeistellä se jämäpatalappu, jotta saisin sen äidin kirjeeseen mukaan. Ja Karuselli-kaulaliinaakin pitäisi saada jonkin verran eteen päin, joten kyllä tässä suunnitelmia on... :) Ja varsinkin suunnitelmia taas uusista töistä riittää vaikka toisille jakaa.

Eilen kotiutui taas lankaa; 7 veljestä yhteensä viisi kerää eli 750 grammaa. Väreinä turkoosi (2kpl) ja kirkkaan vihreä (3kpl). Ajattelin käydä kyllä tänään tai huomenna vielä katsomassa, jos Siwan valikoimaan olisi jäänyt vielä yksi kerä molempia :) Kun siis ovat tarjouksessa tuossa lähikaupassa. Lankavarasto se vain kasvaa kasvamistaan, nyt varmaan ollaan jonkin verran yli 9 kilon. Mutta nyt neulomusten kimppuun! :)

Vaikea mies ja vaikea mieli

Mies meni kiukkuisena nukkumaan, mutta enpä jaksa kauheasti siitä murhetta ottaa. Jotenkin tämä asia kääntyi -yllätys yllätys- niin päin, että minä olin se kurja ihminen johon voi kiukkunsa purkaa. Ja siis lähtötilanne oli se, että hän itse unohti asioita ja joutui sen sitten korjaamaan. Mutta helpompihan se oma moka on "ulkoistaa" toisen asenteeseen, kuin rehellisesti myöntää että tulipahan töpättyä. Mutta jospa se ukon ketale olisi aamuun mennessä rauhoittunut ja osaisi asennoitua asioihin hieman järkevämmin :)

Olympianeuletta olen tehnyt nyt ihan hyvin, täytyy noita tavoitteita vaan hieman kohtuullistaa. Tuo bolero siis koostuu neulotusta osuudesta sekä virkatusta reunuksesta. Nyt näyttää siltä, että hyvä jos ehdin/jaksan tehdä sen neulomisosuuden, on siinä kuitenkin sen verran hommaa. Virkkaamisen voisin jättää suosiolla maaliskuulle. Kaulaliina Karusellista myös edistyy, nyt on n.1/3 liinasta tehty. Paksuilla puikoilla ja langalla se nyt käy aika joutuisaan, vaikka pitkän liinan haluankin. Kuvioonkin olen erittäin tyytyväinen, vaikka se nyt onkin erittäin simppeli ja osittain omasta päästä sävelletty.

Otsikkoon viitaten oma mieli tekee hieman tepposia, sitä on taas alkanut vähättelemään itseään ja omaa osaamistaan. Varsinkin tämä ns. suoritus-itsetunto on minulla hävettävän alhainen, en oikein uskaltaisi poiketa tutuilta urilta. Luulen tämän osittain johtuvan jo äidinmaidosta imetyn asenteen sen suhteen, että olen se ainainen "pikkusisko". Olen haaveilija ja haihattelija, jonka pitäisi kohdata elämän realistit ja kiinnittää huomionsa vain oikeaa työtä kohtaan. Harrastaahan voin mitä vain, mutta että (kehtaankin) edes haaveilla tekeväni työkseni jotain muuta kuin perisuomalaista, rehellistä työtä... Joopa joo, onko enää vaikea ymmärtää, mitkä esteet minua oikein pidättelevät? Helppo vastaushan tähän on, että olen nyt aikuinen ihminen, käytännössä katsoen täysin vapaa tekemään mitä mieleni halajaa. Mutta sanoisin kuitenkin, että ei se ihan niin yksinkertaista ole. En ole niin vahva ihminen, etteikö minuun sattuisi muiden ihmisten itseeni kohdistuva arvostelu tai minulle tärkeiden asioiden mitätöiminen. Ja kuten minusta välillä oikeasti tuntuu; oman sisäisen minäni jatkuva muuttamisen yrittäminen.

Kuulumisia

Pari päivää on mennyt täydellisesti haahuillessa, mitään kauhean järkevää en ole osannut tehdä. Tekstikin on nyt saanut olla koskemattomana pari päivää, kun en ole räkäisenä jaksanut siihen oikein keskittyä. Pari kirjaa olen kuitenkin saanut luettua, ensimmäisenä 'Seitsemän kellon salaisuus'. Lopputulos oli yllättävä, mutta kirjana ei ollut kyllä Christien parhaasta päästä. Toinen kirjoista oli 'Kuolema ilmoittaa lehdessä'. Hyvä kirja, mutta loppuratkaisun muistin loppupäässä; olin tuon kirjan lukenut joskus aikaisemminkin.

Tässä pari päivää sitten valmistuneet villasukat:


Tein ne kaksinkertaisella langalla Nallea käyttäen. Väreinä siis beige ja farkunsininen. Molemmat olen ostanut ajatellen, että ovat kivan värisiä, mutta mieli on muuttunut matkan varrella. Enää en tykkää kummastakaan väristä, onneksi yhdessä näyttävät ihan hyviltä villasukkina :) Eilen aloittelin kaulaliinaa 8mm puikoilla Karuselli-langasta. Ihanan pehmoista lankaa on, eikä pitäisi kutittaakaan, kun on kokonaan tekokuitua (mun iho varsinkin kaulasta, on aika herkkä kutiamaan). Malli on vain hieman hakusessa, jonkinlaista pitsi-neulosta tuo on langankiertoineen, en vaan vielä osaa sanoa miellyttääkö mun silmää tarpeeksi. Tänään ajattelin aloittaa myös boleroa Tennessee:stä olympialaisten kunniaksi. Vaikka en sinänsä mihinkään neuleolympialaisiin osallistukaan, tykkään jäljitellä oman ehtimisen mukaan muiden ideoita :) Elikä tarkoitus siis tehdä tuo bolero alusta loppuun asti olympialaisten aikana. Työ ei sinänsä iso ole (vaikka sisältää neulomista ja virkkausta), mutta saa nyt nähdä, saanko sen oikeasti valmiiksi tuossa ajassa.

Äiti kävi hamstraamassa mulle taas ale-lankoja, lankavarasto on nyt siis saavuttanut huikean 7,7 kilon (epävirallinen tulos tosin). Jännä juttu vaan, että silti tuntuu siltä, että lisää lankoja on pakko ostaa. Ok, yli puolet tuosta määrästä on yksittäisiä keriä/vajaita keränöttösiä, joiden kohtalo on päätyä villasukiksi/lapasiksi joku kaunis päivä. Siksi musta varmaan tuntuukin, että kunnollisiin, isoihin neuleisiin pitäisikin käydä ostamassa lisää lankaa... Mies ei oikein ymmärrä mun ajatuksenjuoksua, mutta tuskin olen ainoa näin ajatteleva naisihminen :)

Kiva Mari kun kävit kommentoimassa, taisitkin olla ensimmäinen tämän uuden blogin lukija! :)