Lankahamsterin kootut kertomukset

Itsesäälin suossa tuli näemmä eilen uiskenneltua enemmänkin :) Olen monella tavalla todella mustavalkoinen ihminen, enkä monestikaan näe metsää puilta. Elämä nyt kuitenkin vain on. Sen voi ottaa avosylin vastaan sellaisena kuin se tulee, tai käydä loputonta taistelua väistämätöntä vastaan. Sitä kun vaan oppisi hyväksymään sen asian, että vaikka periaatteessa jokaisella ihmisellä on oman onnensa avaimet, ovat mahdollisuudet hyvin rajatut. Elämällä kun ei ole aina tapana ottaa huomioon ihmisen toiveita siitä, kuinka sen elämän pitäisi mennä.

Lankahamsteri minussa pääsi taas esille, tuli juostua eri kaupoissa "ostoksilla" :) Löysin 350g Puroa (Revontulet-väriä), 150g Luxus cotton:ia, 50g Rose mohairia ja 200g Tennesseetä. Näin ollen lankavarastoni kasvoi 750 grammaa... Nyt siis ollaan reippaasti yli 8 kilon; veikkaan arviolta n. 8,3kg. No, jos hieman saan selittää, niin Puro oli erittäin hyvässä tarjouksessa Euromarketissa. Tuo Revontulet ei ole lempparini niistä väreistä, mutta hamstrasin sitä tulevaisuutta silmällä pitäen. Tuo Puro on niin ihanaa neulottavaa, että teen tuosta vaikka patalappuja huovuttamalla jos en muuta keksi. Luxus cotton päätyi koriin sillä, että olin aiemmin löytänyt tarjouksesta tuon merkin vihreää sävyä, mutta sitä yksistään on aivan liian vähän, jotta voisin siitä mitään tehdä. Tuokin oli alennuksessa, joten siinä myös toinen syy. Rosen otin siksi, että tuo oli viimeinen kerä sitä vaaleanpunaisen sävyä, jonka tuotanto on nyt ilmeisesti lopetettu. Pitää vielä käydä kaupoilla katsomassa, jos jostain sitä väriä löytäisin. On meinaan ehdottomasti yksi lemppareistani ja on todellinen harmi, jos sitä ei jatkossa tule saamaan enää mistään. Tennessee tuli ostettua siksi, että tuohon olympianeuleeseeni tarvitsen hieman lisää lankaa, nuo varastossa olevat ei riitä reunuksen virkkaamiseen.

Nyt tuo kuopus huutaa kuin sikaa tapettaisiin, joten tässä tämän iltaiset turinat :)

Kuulumisia

Pari päivää on mennyt täydellisesti haahuillessa, mitään kauhean järkevää en ole osannut tehdä. Tekstikin on nyt saanut olla koskemattomana pari päivää, kun en ole räkäisenä jaksanut siihen oikein keskittyä. Pari kirjaa olen kuitenkin saanut luettua, ensimmäisenä 'Seitsemän kellon salaisuus'. Lopputulos oli yllättävä, mutta kirjana ei ollut kyllä Christien parhaasta päästä. Toinen kirjoista oli 'Kuolema ilmoittaa lehdessä'. Hyvä kirja, mutta loppuratkaisun muistin loppupäässä; olin tuon kirjan lukenut joskus aikaisemminkin.

Tässä pari päivää sitten valmistuneet villasukat:


Tein ne kaksinkertaisella langalla Nallea käyttäen. Väreinä siis beige ja farkunsininen. Molemmat olen ostanut ajatellen, että ovat kivan värisiä, mutta mieli on muuttunut matkan varrella. Enää en tykkää kummastakaan väristä, onneksi yhdessä näyttävät ihan hyviltä villasukkina :) Eilen aloittelin kaulaliinaa 8mm puikoilla Karuselli-langasta. Ihanan pehmoista lankaa on, eikä pitäisi kutittaakaan, kun on kokonaan tekokuitua (mun iho varsinkin kaulasta, on aika herkkä kutiamaan). Malli on vain hieman hakusessa, jonkinlaista pitsi-neulosta tuo on langankiertoineen, en vaan vielä osaa sanoa miellyttääkö mun silmää tarpeeksi. Tänään ajattelin aloittaa myös boleroa Tennessee:stä olympialaisten kunniaksi. Vaikka en sinänsä mihinkään neuleolympialaisiin osallistukaan, tykkään jäljitellä oman ehtimisen mukaan muiden ideoita :) Elikä tarkoitus siis tehdä tuo bolero alusta loppuun asti olympialaisten aikana. Työ ei sinänsä iso ole (vaikka sisältää neulomista ja virkkausta), mutta saa nyt nähdä, saanko sen oikeasti valmiiksi tuossa ajassa.

Äiti kävi hamstraamassa mulle taas ale-lankoja, lankavarasto on nyt siis saavuttanut huikean 7,7 kilon (epävirallinen tulos tosin). Jännä juttu vaan, että silti tuntuu siltä, että lisää lankoja on pakko ostaa. Ok, yli puolet tuosta määrästä on yksittäisiä keriä/vajaita keränöttösiä, joiden kohtalo on päätyä villasukiksi/lapasiksi joku kaunis päivä. Siksi musta varmaan tuntuukin, että kunnollisiin, isoihin neuleisiin pitäisikin käydä ostamassa lisää lankaa... Mies ei oikein ymmärrä mun ajatuksenjuoksua, mutta tuskin olen ainoa näin ajatteleva naisihminen :)

Kiva Mari kun kävit kommentoimassa, taisitkin olla ensimmäinen tämän uuden blogin lukija! :)