QS Theatre of the Absurd

Finally, the first (confetti intensive) page is done!

Viimeinkin sain tämän ensimmäisen (vaativan) sivun valmiiksi!

I got a gift from sweet Alicia, a chart by Melanie Delon: Hope. I started it almost immediately, and have stitched a little over half of the first page now. So my next update will be on her, though I don't have one colour; I made a floss order and some how managed to miss one...

Sain ihanalta Alicialta lahjaksi Melanie Delonin Hope-mallin, jonka aloitinkin lähes välittömästi. Olen nyt pistellyt reilu puolet ensimmäisestä sivusta, joten siitä tulee seuraava päivitys. Tosin yksi väri minulta puuttuu; tein lankatilauksen ja siitä huolimatta onnistuin unohtamaan sen listalta...

I've noticed recently a kind of funny thing. I'm becoming more and more one-at-a-time stitcher, I'd love to give my full attention to one or two piece. But it's quite tricky, as I've started so many and don't know whether I should finish my wip's one by one or try a small rotation. I do love all wip's (though I'm pondering whether I shoud re-start one of them or not), but it's hard sometimes to decide which one to stitch next. Desicions, desicions...

Olen viime aikoina huomannut aika hauskan asian. Olen taas siirtymässä enemmän ja enemmän "yhden työn pistelijäksi", pidän enemmän siitä että voin keskittyä yhteen tai kahteen työhön täysin. Mutta se ei ole täysin ongelmatonta, koska olen toisaalta aloittanut monta työtä enkä nyt sitten tiedä pitäisikö minun tehdä yksi työ kerrallaan loppuun vai paria vuorotellen. Rakastan edelleen kaikkia keskeneräisiä (tosin mietin, että pitäisikö aloittaa yksi työ alusta uudelleen), mutta välillä on vaikeaa päättää mitä työtä pistelisin seuraavaksi. Päätöksiä, päätöksiä...